Parisuhdepaskaa

Silloin tällöin tulee ajateltua, että olisiko oikeasti helpompaa/ kivempaa olla ihan yksin? Ilman parisuhdetta siis. Mikä sairas masokistinen tarve ihmisellä on olla toisen ihmisen kanssa?
Varsinkin, kun välillä tuntuu, että pienimmistäkin asioista nousee kolmanteen maailmansotaan verrattavissa oleva tilanne, jonka jälkeen taistelutanner on hiljainen, koska kaikki osallisena olleet ovat kuolleet?
Meillä riitely ei useimmiten (koskaan) jää sivistyneeseen keskusteluun siitä, miksi nyt vähän harmittaa, vaan meininki on kuin kylmässä sodassa konsanaan; ketään eikä mitään säästetä. Esiin kaivetaan niin sukulaiset kuin vanhat riidat, ja viimeiseksi tietysti ne kaikkein tuskallisimmat asiat, jonka jälkeen yleensä jompi kumpi vaikenee. Sitten mietitään kumpikin omilla tahoilla mitä on tullut taas sanottua, ja hiljaisuus vallitsee.
Mikään ei ole niin kamala fiilis, kun juuri päättyneen riidan hiljaisuudessa on. Sitä on jotenkin aivan täysin turta. Ihan tyhjä suorastaan. Miettii, miksei taaskaan osannut hillitä itseään, niin kuin sivistynyt ihminen, vaan huusi asioita, joita todella saa hävetä jälkeenpäin.
Kyllä sitä välillä miettii onko tässä enää mitään järkeä, tai voiko menneistä päästä koskaan yli, mutta jos molemmat ovat riittävän sitoutuneita suhteeseen, niin kyllä niitä hyviäkin hetkiä vielä on edessä. Itse uskon siihen, että pelkkä rakkaus ei riitä, vaan tarvitaan molemminpuolinen päätös olla toisen kanssa ja uskoa suhteeseen. Vaikeina aikoina ne pitää tiedostaa erityisesti.
Ja riitelyssä on kyllä puolensa..kuten sovinnon tekeminen..

(Ei, tämä teksti ei ole kovinkaan objektiivisesti kirjoitettu, joten antakaa anteeksi, jos se on tavallista epäloogisempaa luettavaa...)

Hyvä päivä----

Tänään tuntuu olevan hyvä päivä.
On jotenkin hyvä olla, olosuhteista huolimatta. Olosuhteilla tarkoitan esimerkiksi sitä, että raha on taas ihan lopussa...tosin tilanne hetkeksi helpottaa parin päivän päästä tilipäivänä.
Raha, raha...aina sitä ajattelee, että todellinen onni (mitä se sitten onkaan) ei ole rahasta kiinni, mutta täytyy kyllä myöntää, että kyllä se auttaisi helvetisti, jos ei aina tarvitsisi miettiä, miten taas tämä kuukausi pärjätään. Tai turha sitä edes miettiä, kun joka kuukausi vastaus on "huonosti".
Totta kai raha on pienin murhe siinä vaiheessa, kun on vaikka terveydelliset asiat tai elämän ja kuoleman kysymykset ilmassa. Silloin raha menettää merkityksensä, koska loppujenlopuksi raha on vaan järjestelykysymys.
Mutta kun aina ei jaksaisi järjestellä..
Pitäisi kumminkin olla oikeasti onnellinen, että olemme kaikki terveitä (ja nyt ei puhuta henkisestä terveydentilasta), ja on edes ne perusasiat jotenkin kasassa.

Tänään on hyvä päivä. Se on nyt päätetty.
Tälle loistavalle päivälle soi biisi: Pariisin kevät: Alkemiaa