Vuoden viimeinen päivä.

 En tiedä, miten tämäkin vuosi on mennyt näin nopeasti. Mihin olen aikani käyttänyt.
Tuntuu, ettei sitä oikein ole mitään tehnyt. 

Toisaalta, tämän vuoden aikana olen tajunnut (tai ainakin kuvitellut tajuavani) paljon asioita omasta itsestäni, läheisistä ihmisistä sekä omasta elämästäni ylipäätään. Uskon kasvaneeni, kehittyneeni ihmisenä.

Tämä vuosi on ollut aika raaka vuosi. Olen löytänyt ihmisiä ja menettänyt ihmisiä.
On ollut pakko tarkastella itseään ja arvojaan todella rehellisesti ja myöntää, ettei ole aina todellakaan se ihminen, joka haluaisi olla.


Olen nähnyt ihmissuhteitani uudessa (ei aina välttämättä paremmassa) valossa. 

Olen oppinut kuuntelemaan. Itseäni. Ehkä rakastamaankin hiukan.

En olisi uskonut vielä tämän vuoden alussa sanovani, että olen kiitollinen.  Mutta olen. Kiitollinen, että kaikesta tapahtuneesta huolimatta olen edelleen täällä. Että pohjalta on päässyt ylöspäin. Että menetysten tilalle on tullut uusia asioita ja ihmisiä. Että arvostan niitä harvoja ihmisiä, jotka ovat seisoneet vieressä tänä vuonna. Niitä, jotka eivät ole arvostelleet ja lytänneet. Jotka ovat rakastaneet minua juuri tällaisena. 

(Älkää hämmentykö muuten näistä kuvista...esimerkiksi pähkinät eivät liity mitenkään tämän vuoden henkiseen kehitykseeni. Kunhan olen napsinut kuvia uudella kameralla :) )

Lopuksi laitan vielä tekstin, joka tuli vastaani odottamattomalta taholta. Sen myötä Ihanaa Vuotta 2011!! Tehkää unelmistanne totta!


 

"Rohkaisu

Pidä itsesi puolta,

miten monesti

kompastunetkin

Ota todesta itsesi,

miten kauan lienetkin

itsesi kieltänyt. 

Pysy itsellesi uskollisena,

miten monesti vielä

itsesi pettänetkin.

Kulje itsesi kanssa,

tuhat kertaa vaikka

itsesi eksyttänetkin.

Nyökkää itsellesi,

vaikka koko maailma

puistaisi sinulle päätään.

Usko itseesi

ja sinulla on uskonto,

joka auttaa sinut eteenpäin.

Hans Kruppa

(Suom. Helinä Siikala) "

 

Joulu.

Hengissä ollaan, ihmiset. Aatto meni paremmin kuin hyvin, kaikesta huolimatta tai juuri siksi. :)
Lahjaksi sain huikean hienon uuden kameran, jota en osaa käyttää. Olkaa siis armollisia tänne ilmaantuvien kuvien kanssa, voi mennä vuosia ennen kuin opin uutukaistani käyttämään oikein :)

Tänään on luvassa vierailua ja lötköilyä perheen kesken.
Rakastakaa toisianne.

Joulu tulee, valmiina tai ei!

Totesin tänä aamuna, että itsesäälissä (kirjoitin ensin vahingossa "itsesällissä" :)) rypeminen jeesaa tässä nyt paljoakaan. Tai yhtään. Jos jossain olen loistava, niin juuri itsesäälissä rypemisessä. Onnekseni sentään tiedostan sen, ja kykenen rajaamaan sen vaikka yhteen päivään. Sen jälkeen jaksaa taas olla reipas. Olen tosin sitä mieltä, että välillä on hyvä pysähtyä ja mietiskellä syntyjä syviä. Pohtia omaa olemistaan, syitä ja seurauksia. 
Liikaa on ihmisiä, jotka eivät paljoa mieti, porskuttavat vaan eteenpäin.

Koska itselläni joulufiilis ei tule itsestään vaan sitä pitää houkutella esiin, otin tänään itseäni niskasta kiinni. Onneksi taloudessa on myös kuusivuotias painostaja, joka heti aamusta aloitti "Joko me äiti tänään leivotaan pipareita?"-kysymyksillä pommittamisen.

Joten. Leivottu on. Vihdoin. Onneksi.
Siivottukin on.
Huomenna vielä kaupoille hoitamaan viimeiset ostokset.

Sitten saa Joulu tulla.

Fucked up.

Luin eilen kirjan. "En tahdo kuolla, en vain jaksa elää -Ann Heberlein"
Jopas kolahti. Niin että tuntuu.
Tänään on kolahtaneet muutkin jutut. Tuntuvasti. Pariltakin eri taholta.

Olen katsellut peiliin. Tutkaillut. Miettinyt, missä vaiheessa minusta tuli tällainen. Fucked up. 


Ehkä se selviää joskus. 
Tänään kaikki tuntuu paskalta, joten vittuako tässä selitän mitään. 
Kyllä se elämä opettaa. Jos ei muuta niin hiljaa kävelemään, äiti sanoi. 
Niin tuntuu opettavan.

Hui Hai!!

Rakkaat ystävät ja maanmiehet. Olen ryhdistäytynyt. Ainakin hetkellisesti, siis! :)

Tällä viikolla olen tehnyt kaikkea sitä, mitä taannoin kerroin vältelleeni, elikkäs:
Sain varattua vihdoin koiran rokotusajan ja se olikin jo heti seuraavana päivänä. Lisäksi olen hoitanut juoksevia asioita tällä viikolla huimat määrät ja ostanut joululahjoja. Kassitolkulla. Tilin saldo on pikkuhiljaa pakkasen puolella.
Mutta eipä tuo haittaa! Pääasia, että hommat on hoidossa.
En ole mikään hirmuinen jouluihminen. Joulu on ahdistavaa aikaa, monistakin syistä. Tänä vuonna olen päättänyt ottaa aika lunkisti. Perheen kanssa olemme pitkästä aikaa kotosalla aattona (monena vuonna olemme vierailleet sijaisäitini luona), joten tulkoon joulusta tänä vuonna juuri meidän näköisemme joulu.

Ostin jopa muutaman joulujutun tänään kaupoilta. Inhoan sellaista jenkkiläistyylistä kultapunasinihopeavärivalojen sekamelskaa. Paljon ja kaikkea- tyylinen koristelu ei ole minua yhtään. Vähän jotakin. Tunne on tärkein.

Parasta tässä viikossa oli ehdottamasti se, että ystäväiseni potki jälleen kerran persuksille ja sain aloitettua jotain sellaista, mitä en moniin vuosiin ole tehnyt. Luovuus on maailman paras juttu oikein käytettynä!!! 

Ihanaa viikkoa ihmiset. Täällä inspiroitunut hullu, joka on taas löytänyt valoa pimeyden keskelle!! Puss. :)

Ehkä maailman ihanin juttu...

 ...meidän Pikkuisen mielestä on kylpeminen. Poika rakastaa sitä. Voi kun sitä itsekin osaisi vielä nauttia elämän pienistä iloista niin täysillä!!! (Ja kyllä, hän on poika, pitkästä kuontalosta huolimatta...ehkä ihan lähiaikoina äiti raaskii vihdoin leikata sitä :))

Hiukan tässä yritän pakoilla, kun hiuksia pestään....

Täällä ollaan ainakin oltu itsenäisyyspäivän kunniaksi putipuhtaita, jos ei muuta!! :) Öitä!!

Lamaantumista.

Viime viikkoina on tapahtunut kaikenlaista ja ei juurikaan mitään. Ei ainakaan mitään niin dramaattista, jolla pystyisin perustelemaan poissaoloni bloggailusta.
Sairasteltu on koko perheen voimin. Päivät tuntuvan häviävän johonkin, vaikken saa mitään edes aikaiseksi. Olen yrittänyt vakuutella, etten suostu tuntemaan huonoa omaatuntoa bloggailemattomuudestani, mutta se ei oikein tunnu toimivan. Kyllä tässä hiukan on sellainen fiilis, että jos en edes saa blogia kirjoitettua, niin mitä sitä sitten saa aikaiseksi...eipä paljon mitään.

Kun on liikaa kaikkea mitä pitäisi tehdä (paljon juoksevia asioita, jouluvalmisteluja, lahjojen ostelua jne jne.), mutta mitään ei tahdo saada aikaiseksi tapahtuu lamaantuminen. Ei siis todellakaan saa tehtyä mitään. Tälläkin hetkellä minulla lista asioista, jotka pitäisi hoitaa. Koiran rokotus (aika on edelleen varaamatta), Esikoisen hammaslääkäri (sinnekin pitäisi soittaa ja varailla aika) ja tietysti joululahjat ja muut jouluvalmistelut...tykkään joulusta, mutta vihaan jouluostosten tekemistä. Jos olisin rikas, palkkaisin jonkun ostoksille puolestani...*huokaus*.

Jos yrittäisin ensi viikolla ryhdistäytyä. Jotenkin pakottaa itseni toimimaan taas. Järjestäytyneesti. Vinkkejä, anybody? Itsekuri ei ole koskaan ollut vahvimpia puoliani...

No. Mitä sitten olen tehnyt viime aikoina?

 Sairastanut. Ylläolevassa kuvassa ystäväni tuliaiset minulle sairauden hetkellä: mustaherukkamehua, Ibumaxia, sitruunoita (teetä varten) ja rommia lämmittämään :) Kiitos vielä kerran <3

 Olen myös lämmittänyt jalkoja toisen ystäväni tekemillä villasukilla. Eikös ole aika sympaattiset? :)

 Heti flunssailun jälkeen olen ulkoillut koiran kanssa ahkerasti ja nauttinut ihanasta talvesta! Kyllä lumi on ihana juttu!!

 Tämä kuva on pihaltamme eilispäivältä. Lunta tuprutti aika hurjat määrät!!




Ja viimeiseksi hassuin juttu (omasta mielestäni), mitä olen viime aikoina tehnyt: neulominen.

 En ole koskaan mielestäni ollut mikään käsityöihminen (lyhyehköllä kärsivällisyydelläni voi olla jotain tekemistä asian kanssa), mutta taas kiitettäköön ystävääni, jolta olen saanut henkistä ja konkreettistakin tukea tähän projektiin. Katsotaan siis, valmistuuko kaulahuivini koskaan. Jos valmistuu, lupaan informoida siitä hyvinkin näkyvästi! Ehkä osaan vielä yllättää, itsenikin ;)  
Nyt tämä neiti lähtee kaupoille tekemään itsenäisyyspäivän ruokaostoksia...can´t wait!! :)