Joulu tulee, valmiina tai ei!

Totesin tänä aamuna, että itsesäälissä (kirjoitin ensin vahingossa "itsesällissä" :)) rypeminen jeesaa tässä nyt paljoakaan. Tai yhtään. Jos jossain olen loistava, niin juuri itsesäälissä rypemisessä. Onnekseni sentään tiedostan sen, ja kykenen rajaamaan sen vaikka yhteen päivään. Sen jälkeen jaksaa taas olla reipas. Olen tosin sitä mieltä, että välillä on hyvä pysähtyä ja mietiskellä syntyjä syviä. Pohtia omaa olemistaan, syitä ja seurauksia. 
Liikaa on ihmisiä, jotka eivät paljoa mieti, porskuttavat vaan eteenpäin.

Koska itselläni joulufiilis ei tule itsestään vaan sitä pitää houkutella esiin, otin tänään itseäni niskasta kiinni. Onneksi taloudessa on myös kuusivuotias painostaja, joka heti aamusta aloitti "Joko me äiti tänään leivotaan pipareita?"-kysymyksillä pommittamisen.

Joten. Leivottu on. Vihdoin. Onneksi.
Siivottukin on.
Huomenna vielä kaupoille hoitamaan viimeiset ostokset.

Sitten saa Joulu tulla.