Vuoden viimeinen päivä.

 En tiedä, miten tämäkin vuosi on mennyt näin nopeasti. Mihin olen aikani käyttänyt.
Tuntuu, ettei sitä oikein ole mitään tehnyt. 

Toisaalta, tämän vuoden aikana olen tajunnut (tai ainakin kuvitellut tajuavani) paljon asioita omasta itsestäni, läheisistä ihmisistä sekä omasta elämästäni ylipäätään. Uskon kasvaneeni, kehittyneeni ihmisenä.

Tämä vuosi on ollut aika raaka vuosi. Olen löytänyt ihmisiä ja menettänyt ihmisiä.
On ollut pakko tarkastella itseään ja arvojaan todella rehellisesti ja myöntää, ettei ole aina todellakaan se ihminen, joka haluaisi olla.


Olen nähnyt ihmissuhteitani uudessa (ei aina välttämättä paremmassa) valossa. 

Olen oppinut kuuntelemaan. Itseäni. Ehkä rakastamaankin hiukan.

En olisi uskonut vielä tämän vuoden alussa sanovani, että olen kiitollinen.  Mutta olen. Kiitollinen, että kaikesta tapahtuneesta huolimatta olen edelleen täällä. Että pohjalta on päässyt ylöspäin. Että menetysten tilalle on tullut uusia asioita ja ihmisiä. Että arvostan niitä harvoja ihmisiä, jotka ovat seisoneet vieressä tänä vuonna. Niitä, jotka eivät ole arvostelleet ja lytänneet. Jotka ovat rakastaneet minua juuri tällaisena. 

(Älkää hämmentykö muuten näistä kuvista...esimerkiksi pähkinät eivät liity mitenkään tämän vuoden henkiseen kehitykseeni. Kunhan olen napsinut kuvia uudella kameralla :) )

Lopuksi laitan vielä tekstin, joka tuli vastaani odottamattomalta taholta. Sen myötä Ihanaa Vuotta 2011!! Tehkää unelmistanne totta!


 

"Rohkaisu

Pidä itsesi puolta,

miten monesti

kompastunetkin

Ota todesta itsesi,

miten kauan lienetkin

itsesi kieltänyt. 

Pysy itsellesi uskollisena,

miten monesti vielä

itsesi pettänetkin.

Kulje itsesi kanssa,

tuhat kertaa vaikka

itsesi eksyttänetkin.

Nyökkää itsellesi,

vaikka koko maailma

puistaisi sinulle päätään.

Usko itseesi

ja sinulla on uskonto,

joka auttaa sinut eteenpäin.

Hans Kruppa

(Suom. Helinä Siikala) "