Ehkä maailman ihanin juttu...

 ...meidän Pikkuisen mielestä on kylpeminen. Poika rakastaa sitä. Voi kun sitä itsekin osaisi vielä nauttia elämän pienistä iloista niin täysillä!!! (Ja kyllä, hän on poika, pitkästä kuontalosta huolimatta...ehkä ihan lähiaikoina äiti raaskii vihdoin leikata sitä :))

Hiukan tässä yritän pakoilla, kun hiuksia pestään....

Täällä ollaan ainakin oltu itsenäisyyspäivän kunniaksi putipuhtaita, jos ei muuta!! :) Öitä!!

Iskä.

Isänpäivä. Oma faija viettää sitä varmaan pitkäaikaisen kumppaninsa Suomiviinan kanssa. En ole jutellut faijan kanssa henkilökohtaisesti moniin vuosiin, enkä aio jutellakaan. 
Olen kasvanut tähän ikään asti ilman isää tai edes ilman minkäänlaista korviketta isästä, joten eiköhän tuo onnistune jatkossakin..

Pikkutyttönä kadehdin luokkatovereitani, joiden isät tulivat joulu- ja kevätjuhliin. Olisin halunnut olla isin oma prinsessa.
Tänä päivänä olen tyytyväinen siitä, että pojillani on isä. Ihan oikea isä, joka välittää ja yrittää tänä päivänä parhaansa heidän vuokseen.
Poikamme ovat onnekkaita. Heidän isänsä on onnistunut siinä, missä omansa ja minun epäonnistuivat. Minä olen onnekas, koska pojilla on sellaiset eväät elämäänsä, joita minulla ei ollut.

 Joten. Tämän enempää (taas) paasaamatta ja tilittämättä, ihanaa isänpäivää.
Ei ehkä minun lempipäiväni vuodesta, mutta pojille ja isälleen se sallittakoon!! :)


 

Stressinpoistoa.

Ai kauhia. Eilen oli tarkoitukseni poistaa stressiä (jota on männä viikolla riittänyt enemmän kuin tarpeeksi) blogia kirjoittelemalla, mutta vahingossa päädyin aivan muihin stressinpoisto- keinoihin (kertokaas muuten joku fiksu, onko tuo viimeinen sanahirviö yhdyssana, vai miten?)...

Tässä yllä ensimmäinen vihje eilisillasta. En kuitenkaan yksinäni vetäissyt koko pulloa, jos saan puolustautua. :)

Tässäpä toinen vihje. Hämäykseksi tässä on todisteet vain kahdesta suklaakarkista, todellisuudessa niitä saattoi ehkä lipsahtaa muutama enemmän...

Ja tässä kolmas vihje. Lehti, joka tuli jo muutama päivä sitten postilaatikkoon, mutta jota en ole todellakaan ehtinyt lukea.


Yhteenvetona voin sanoa, että olen sitä joskus huonommillakin eväillä viettänyt perjantai-iltaa. Kaiken lisäksi pääsin ajoissa nukkumaan! Tai siis päästin itseni ajoissa nukkumaan. Oli huomattavasti mukavampi nousta tänä aamuna, kun oli todella nukkunut!


Tämä viikko on ollut äärettömän stressaava paitsi koulun puolesta, niin myös Pikkuisen hoitopaikan takia. Neljän viikon kitkuttelun jälkeen saamme vihdoin vaihtaa hoitotätiä (perhepäivähoitajaa). Ensimmäisen kanssa ei vain kertakaikkiaan kemiat toimineet, näin todella kauniisti sanottuna. Ensi viikolla katsellaan uuden tädin kanssa. Olisin mieluusti halunnut pojan päiväkotiinkin, mutta paikkoja ei ole, joten näillä mennään. Nyt vaan sitten kaikki raajat ristissä, että uuden tädin kanssa homma toimii. On kamalaa lähteä kouluun / töihin, jos ei voi luottavaisin mielin viedä lastaan hoitoon.

Tässä Esikoiselta hurjat Halloween-terveiset kaikille!! Taidan lähteä tästä ihanan viikonlopun viettoon (luvassa pyykinpesua, siivousta ja ruoanlaittoa, kaikkea todella hohdokasta siis) !!

Jännitystä elämään

Hui. Huomenna olis luvassa haastattelu siihen kouluun ja koulutukseen, johon oon hakenut. Aika huikeesti jännittää jo nyt, kun se on heti aamulla. Mulla on huimat kymmenen minuuttia aikaa vakuuttaa tyypit siitä, että kuulun niiden kolmenkymmenen joukkoon, jotka sinne valitaan. Toistan: hui!!!
No. Ei kai siinä muuta voi, kuin päästää oma ihana persoonani valloilleen ja valloittaa kaikki mun sisäisellä valollani...tai jotain? :D Tai sitten yritän vaan olla normaali. Kai nyt luulis, että sitä kymmenen minuuttia pystyy...

Pikkuisen päivähoitotaival alkoi tosiaan tällä viikolla, mutta ei kovinkaan lupaavasti. Toinen on itkustellut siellä, eikä tietenkään ole syönyt suupalaakaan. Täytynee toivoa vaan, että jatkossa sujuu paremmin. Onhan tuo ollut hiukan flunssainenkin, joten ehkä sekin vaikuttaa sopeutumiseen. Ihan vaan sydäntä särkee mennä hakemaan toinen, kun naama on turvoksissa itkun jäljiltä ja ilme on syyttävääkin syyttävämpi, kun hänet on jätetty sinne...*huokaus* 
Ehkä nyt vaan lopetan dramatisoinnin ja turhan tunteilun ja vakuutan itselleni, etten ole niin huono äiti, kun tällä hetkellä tuntuu...

Jepp. Kävin tänään muuten apteekissa ja ostin sitten kaikkea mahdollista vastustaakseni pöpöjen hyökkäystä. Tai lieventääkseni tämänhetkistä olotilaa (ei kovinkaan kehuttava)..nyt on nenäsuihketta, allergiapillereitä ja D-vitamiinia. Bephantenia meillä on aina kaapissa, samoin Finrexiniä. Jota aion huoletta siemailla huomisaamuna ennen The Hetkeä, jotta olen mahdollisimman pirteä ja terveenoloinen...hmm.  

Jännittää. Joko sanoin että jännittää?
Pitäisiköhän tehdä tänään jotain mielikuvaharjoituksia, niinkuin urheilijat?

Tai ehkä pöllin Esikoisen Bagukanin mukaan. Siinä on kuulemma jotain mystisiä voimia... (halusi välttämättä, että otan kuvan siitä..)


Minä kuittaan tältä päivältä, pitäkää ihmiset peukkuja!!

 

Eilistä ja tätä päivää

Heissulivei!  Lupasin eilen eräälle taholle postata tänne "maton tamppaus- kuvia", sillä toki pidin eilen blogissa antamani lupauksen ja siivosin oikein kunnolla! Imuroin, pesin lattiat ja vein matot ulos. Valokuvaus- innostuksissani otin toki myös kuvia...siivouskin tuntui paljon hauskemmalta! Kokeilkaa ihmeessä joskus..
Olisi muuten pitänyt ottaa eilen kuva siististä kämpästä ja verrata sitä tämän päiväiseen...ei ole meinaan enää yhtään niin siistiä! *Huokaus*
No, tähän on ainakin meidän perheessä totuttu...aina saisi olla imurin ja mopin kanssa huitomassa!! Jos siis olisi motivaatiota...

Tänään nautittiin ihanasta syysaamusta ja -päivästä Pikkuisen kanssa pihalla. Herran suurinta huvia on tietysti hiekan tonkiminen ja heittely...tämänkin aamuisen hiekkalaatikkosession jälkeen pojan olisi voinut kääntää ylösalaisin ja ravistaa hiekat pois! Sitä oli meinaan housujen taskut täynnä.
No, pääasia tietysti että on kivaa. Ja olihan meillä!!

Ulkoilun jälkeen toki maittoi päiväunet...on Se niin suloinen! Nukkuessaankin! :)
Ihan kohta kipitän hakemaan eskarilaistamme ja sitten pääsenkin jo ruoan laittoon. Ah tätä niin vaiherikasta kotiäidin elämää!!

Palaillaan ehkä jo tänään vielä, syvällisemmissä merkeissä jopa!            
 

Blogin uusi elämä

Niin. Todella pitkästä aikaa palaan takaisin "puikkoihin". Sain eilen niin loistavaa kannustusta blogin kirjoittamisen jatkamiseen, että inspiroiduin itsekin. Täytyy vain todeta taas, että ainoa, joka estää minua toteuttamasta itseäni ja haaveitani olen minä itse. Minä ja ainainen pakkomielteeni verrata itseäni muihin ihmisiin. Ehkä yritän päästä siitä hiukan eroon tai pitää ajatukseni edes jotenkin kurissa. Tiedättehän sen pienen vittumaisen äänen sisällä, joka sanoo jatkuvasti, että sinusta ei ole mihinkään tai jos päätät vaikka alkaa tanssijaksi, ääni vertaa sinua johonkin toiseen ja kuiskii, kuinka paljon huonompi olet, että ei missään nimessä kannata jatkaa? Onko kenelläkään ideoita tai jopa tosielämään perustuvia kokemuksia siitä, miten äänen saisi vaikenemaan lopullisesti?? Oikeilla lääkkeillä kenties? :P

Pikkuisella (siis jo 1,5-vuotias) oli tänään neuvola ja rokotteen aika. Olin hiukan huolissani etukäteen pojan painosta, kun syöminen on viime kuukausina ollut aika minimaalista, mutta hyvältä tuo näytti ihan numeroinakin. Jos jollakulla on muuten jotain tosi hyviä vinkkejä siitä, kuinka saada hyvin itsepäinen puolitoistavuotias syömään edes jotain, niin kaikki otetaan vastaan. Nimimerkillä kokeillut kaikkea. Eri ruoista eri tapoihin syödä...lusikalla syötettynä, lusikalla itse, käsin...on leikitty lentokoneita ja traktoreita ja keksitty mitä kummallisimpia loruja ja leikkejä, jotta saataisiin huijattua poika syömään. Ei. Mikään ei tunnu toimivan. Maitoa kyllä menee, ja ollaan kokeiltu maitolakkoakin. Lopuksi annoin periksi illalla, kun pikkuisen piti mennä nukkumaan, eikä ollut sitten koo päivänä suostunut laittamaan mitään suuhun. En raaskinut pitää toista yön yli nälässä...mutta näin siis. Ehkä pitää vaan luottaa siihen, että kai se joskus alkaa syömään. Ei kai se loppuelämää maitopullon kanssa hengaa :)

Olkoon tämä tältä päivältä tässä, loppuillan omistan perheelleni...toisin sanoen lähden kohta koiruuden kanssa lenkille ja iltapalaksi taion pannaria. Mansikkahillolla tietty. :)
Keep on dreaming!!