Pitkä viikko...

...joka on onneksi loppumassa. Vettä on satanut taivaan täydeltä melkein koko viikon ja sataa nytkin.
Tähän viikkoon on mahtunut niin paljon toimintaa, etten tännekään ole jaksanut päivitellä...iltaisin olen ollut valehtelematta niin mielettömän väsynyt, että olen kaatunut suoraan sänkyyn. No ehkä sohvan kautta kuitenkin! :)

Ihmissuhteet ovat kummallisia. Olen joskus ollut hyvinkin "kiltti" ja miellyttämishaluinen. Parikymppisenä erinäisten elämänvaiheiden jälkeen tulin siihen tulokseen, ettei kiltteys ja miellyttäminen (puhutaan siis äärimmilleen vietynä) ole minun juttuni. Tietty kapinointi on kuulunut persoonaani aina, mutta parikymppisenä annoin sen myös näkyä. Aina ei ole helpoin tai mukavin vaihtoehto puhua suoraan. Olen menettänyt vuosien varrella paljon ihmissuhteita sen takia. On myös eroa rehellisyyden ja hienotunteisuuden välillä. Aina ei tarvitse ensimmäisenä olla laukomassa "totuuksia" ihan sellaisenaan,  välillä hiljaa oleminenkin voi olla parasta rehellisyyttä. Vieläkin minulla on ihmissuhteita, joissa palaan helpommin miellyttämislinjalle, kuin avaan suuni. Mukana on varmasti hylkäämisen- ja menettämisenpelkoa; minulla on vain muutamia ihmissuhteita jotka ovat kestäneet pitkään. Vika voi olla minussa hyvinkin. Olenhan tietenkin maailman hankalin tyyppi tai jotain... :)
Kuitenkin. Haluan olla uskolline itselleni ja sille kuka olen. Haluan seistä omien mielipiteideni takana. Vitut niistä, jotka jäävät rannalle ruikuttamaan. Ylitseni on kävelty tässä elämässä niin paljon, että se saa luvan riittää!!!

Tärkein suhteeni on kuitenkin minun itseni kanssa ja se kestää läpi elämän.