No. Kukas se siinä, ellei Nti Korento itse, n. 24 vuotta sitten? Söpö kun sika pienenä. Ja nuorimmaiseni on aika samannäköinen nykypäivänä, tukkakin on melkein yhtä pitkä... :D
Luin tänään yhden lehtijutun naisesta, joka istuu tuomiotaan jossain päin Suomea ja lapset on huostaanotettuina. Kuvan(kin) perusteella tuli ihan oma äiti mieleen.
Viimeksi olen jutellut äidin kanssa puhelimessa joskus elo-syyskuussa. Sen jälkeen ei vastannut puheluihini eikä muutamaan viestiin jotka lähetin.
Olen vuosia yrittänyt rakentaa äidin kanssa ihmissuhdetta, mutta viime syksynä mittani ikäänkuin täyttyi ja päätin lopettaa yrittämisen.
Usein näen unta äidistä ja mietin, miten sillä menee. Numerokin on tallessa edelleen, mutta en halua enää soittaa. Viime tietojen mukaan äiti veti pientä pirikuuria, joten parempikin pitää hiljaiseloa.
Vaikka ne faktat on tiedossa (kama ja viina ovat aina etusijalla äidin elämässä), sitä valitettavasti aina toivoo muutosta. Äiti on äiti, vaikkakin ihan paska sellainen.
Tällaiset fiilikset tänään. Nti Korento kuittaa.
http://reijalempinen.blogspot.com/2011/02/testailusta-ja-vastoinkaymisista.html
VastaaPoistaTossa tekstissä pohdin just vanhemmuutta ja sitä, millaisia puutteita ja vikoja kunkin äidin/isän vanhemmuudessa on ja kuinka sitä sitten itse pitäis yrittää puskuroida juttuja lapsilleen, kun joutuu jollain tavalla keskimääräistä vajaamman yksilön kanssa jakaa vanhemmuutta.. Rankkaa settiä. Siis lapsille. Heitinkin sulle joskus, että kaikenmaailman hulttioiden kanssa sitä pitääkin mennä lisääntymään, mutta teikäläisen kohdalla siihen vois varmaan vielä lisätä, että kaikenmaailman hulttiot sitä meneekin lisääntymään kaikenmaailman hulttioiden kanssa.
Lopputuloksena yksin selviämään jätetty ipana. Voe vattu mä sanon...
Soot mulle rakas ja täydet rispektit siitä, että itse oot toiminut omien lapastesi kohdalla toisin. <3
Vaatii hempatisti ja on kiittämätöntä, kovaa hommaa, kun joutuu noukkimaan yksin elämänsä raunioista jotain järjellistä settiä aikaiseksi ja vanhemmuuden palasia nyhjästä tyhjästä, mutta sut tuntien voin sanoa, että hemmetin hyvin oot pärjännyt ja tulet pärjäämäänkin.
Rutistushalit sulle, neiti Korento. Love ya!
ReLetin: <3 ja Puss!!!
VastaaPoistaDahlia: Kiitos ihanasta kommentistasi; ihanaa on, että rakkautta on riittänyt lapsuudesta eteenpäin tähän päivään asti ja jotenkin myös omien lasten kanssa eläminen on hiukan paikannut sisuksissa muutamia aukkoja. Ehkä sitä ajan myötä eheytyy, kun jaksaa vaan tehdä töitä sen eteen! :)
Heippa!! Kiva kun laitoit ton lukijat gadgetin niin saan seurattua ajantasalla juttujasi :)
VastaaPoistaNyt pikaisesti lukaisin tekstisi ja palailen myöhemmin järkevien kommentien kera linjoille ;)..täytyy liitää taas...
Käy nappaamassa kainaloos pieni tunnustus minun luota :)
VastaaPoistaMoi pitkästä aikaa! Huoh, surullinen tarina... mutta surullisen tarinan ääreltä löytyy aika reippaanoloinen Nti korento! Vanhempiaan ei voi valita, eikä lapsiaankaan sen puoleen. Tsempit ja halit täältä, palailehan taas kertoilemaan kuulumisia!!!
VastaaPoistaHuhuu! Mitä sille kuuluu? Läksin vaan kyselee kun on ollut niin hiljaista :)
VastaaPoista