Ruudun takaa....

...lauleskeli joskus Badding Somerjoki. Tässä keississä kuitenkin olisi kuitenkin kyse linssistä ja mitä sen takana tapahtuu. Kameran linssistä tarkalleen ottaen.
Innostuin yhtäkkiä kuulkaas valokuvaamisesta. Ihan mielettömästi. Voi olla tietty, että tämäkin innostus menee ohitse yhtä nopeasti, kuin ilmaantuikin tai sitten ei!! Toivottavsti ei. Olen melkein koko päivän viettänyt kameran kanssa ja tutkaillut miltä se maailma näyttää linssin takaa. Nykytekniikka mahdollistaa sen, että kuvia voi räpsiä lukemattomat määrät ja sitten poistella huonoimmat. Eli siis melkein kaikki. :) Mutta ilokseni voin sanoa, että tästäkin päivästä jäi käteen (ts. koneelle) muutama hyvä otos. Muutamia parantelin hieman kontrastilla jälkeenpäin, mutta kuitenkin kuvista otan kunnian (kyseenalaisen?) itse...

Sinänsä on ollut jännittävää ja mielenkiintoista kuvata. Olen ottanut kotona vaikka mistä kuvia! Astioista ja pehmoleluista lähtien. Sitä todella näkee asiat todella eri tavalla linssin lävitse! Ehkä pikkuhiljaa pääsen lähemmäs tuota valokuvaajien kliseetä, eli miten vangita kameraan jonkin asian, esineen tai ihmisen "syvin olemus".  Tänään ymmärsin ensimmäistä kertaa, miksi joku haluaa tehdä niin. Kun olin kerran aloittanut, en vain voinut lopettaa. Halusin ottaa kuvia koko ajan. Toki haastavin, mutta mielenkiintoisin aihe on tietysti ihminen. Kuvasin tänään paljon nuorinta poikaani sekä armasta Miestäni, jolla ehkä hiukan meinasi mennä hermot, kun jatkuvasti kamera naksuu jossain vieressä :P Mutta oli kyllä sen arvoistakin! 

Tässäpä muuten vihje siitä mitä Mies puuhaa, kun minä bloggaan! Resident Evil 5 on (kuulemma) vuorossa...

 

 

 

 

 

Näpsin tänään paljon kuvia myös meidän koiruudesta. Sillä on muuten ihan valtava yhden vuoden murrosikä menossa! Kamalaa vääntöä joka asiasta... Rakas se on silti niin!! <3

 

 

 

 

                    

Tämän päivän lopuksi laitan vielä kuvan yhdestä lempikoriste-esineestäni. En haluaisi olla mikään hirveä materialisti, mutta tiedättehän, kun joihinkin esineisiin kiintyy? Siis todella.

Tämä on seurannut minua teini-iästä asti (jolloin sain sen lahjaksi). Se on jokaisessa kodissa, joka minulla on ollut sen jälkeen , ollut kunniapaikalla lipastoni päällä. Se on ensimmäisiä esineitä, joita asettelen muuton jälkeen paikalleen, jotta uusi asunto tuntuisi hiukan kodilta. Ja aina samaan kohtaan, ikonin viereen.

 Meidän perheen suojelusenkeli.

Be blessed. I certainly am.