keskiviikko 29. syyskuuta 2010

--------

Sanot kymmenen,
tuhat
kertaa, että
rakastat.

Minä hymyilen
ja vuodan sydänvereni kahvikuppiin,
sillä sinun silmäsi kertovat
sen mitä huulet
eivät vielä tiedä:

Sinä aiot lähteä
palaamatta koskaan


Hetken aikaa
aion valehdella kanssasi
vielä
Hetken aikaa
luulet voittaneesi

vaikka ilmassa leijailee
jo häviön kitkerä tuoksu
 ja silmät kirvellen
väistän katsettasi
jotta se ei
paljastaisi enempää

2 kommenttia:

  1. Iik. Ihana kamala runo sulta jälleen! <3 Huomasitko, että heti kun uskaltaa sanoa ääneen "meillä/minulla menee hyvin", niin eipä hetken kuluttua enää menekään.


    Inhottava karmanlaki? Vissiin näin...

    VastaaPoista
  2. No todellakin huomasin!! Ja sitten vielä ihmetellään, et miksi oon kyyninen... :P

    VastaaPoista