Pimeiden syysiltojen mukana...

...tulevat tietysti kynttilät. Rakastan kynttilöitä! Rakastan myös kynttilänjalkoja ja lyhtyjä. Joka syksy on pakko saada ainakin yksi uusi lyhty niiden kymmenen muun lisäksi! Mutta perustelen näitä hankintoja sillä, että valoa ei voi olla koskaan liikaa! Siis syksyllä ja talvella. Toista on sitten se ensimmäinen kevätaamu, kun joutuu talven pimeyden jälkeen heräämään siihen, että aurinko paistaa suoraan naamaan! Pakokauhun vallassa sitä yrittää ryömiä mahdollisimman syvälle peiton uumeniin auringonvalolta karkuun, ja miettii, miksei ole vieläkään saanut aikaiseksi hankkia niitä kaihtimia ikkunaan...huh! Onneksi ensi kevääseen ja sen mukanaan tuomaan ahdistukseen on vielä matkaa. Älkääkä nyt ymmärtäkö väärin! Pidän kesästä ja lämmöstä ja valosta, mutta kevään ensimmäiset valoisat kuukaudet ovat joka vuosi pakollista kidutusta, kunnes valoon tottuu.

Eilen olin vierailulla ystäväni luona (ihanaa päästä hiukan kotiympyröistä pois!!) ja pyysin että laitetaan yksi tuikku palamaan, jotta voin ottaa "spontaanin kuvan" blogia varten...no, näemmä myös muilla on näitä kynttilä- ja lyhty"ongelmia", koska yhtäkkiä frendini kaivoi jostain kaappinsa kätköistä kasan tuikkuja ja sytytteli niitä ympäri kämppäänsä :D Lisää vaan tunnelmaa!!

 

 Tunnelmaa lisäsivät toki myös ihanat herkut, jotka noudimme kaupungilta!! Namskis!

Tänään ajattelin pistää siivoukset pystyyn ja sitten lähteä Pikkuisen kanssa pihalle ihanaa syyssäätä ihmettelemään!

Muiskut kaikille!