keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Vieläkö soitan banjoa

Istuin tänään bussissa matkalla kaupungista kotiin. Bussissa oli vain muutama matkustaja lisäkseni. Pysähdyimme yhdelle pysäkille, mutta ketään ei noussut bussista pois tai tullut sisään. Hetkisen siinä seisoimme paikallaan ja mietin, että mitäköhän tässä odotellaan, kunnes se selvisi: Jostain juoksi ryhmä (ilmeisesti ekaluokkalaisia) heijastinliivit päällä ja opettaja etunenässä ja koko ryhmärämä nousi bussiin. Voi sitä opettajan kiitollisuuden määrää! Kiitteli kovasti, että kuski oli malttanut odottaa heitä.
Jotenkin tuosta tuli itsellekin ihan hirveän hyvä mieli! Noin pieni asia, mutta varmasti teki opettajankin päivästä hiukan paremman. Liian usein bussikuskit ovat todella töykeitä, eivätkä jää edes sekunneiksi odottelemaan, vaikka joku juoksisikin bussille. Ja täytyy sanoa, että kuski oli vieläpä maahanmuuttaja! (Siis huomiona niille, joiden mielestä maahanmuuttajat ovat epäkohteliaita. Itselleni on ihan sama, millainen jamppa siellä ratin takana on)
Poikkeuksetta töykeimmät kuskit, joita olen täällä tavannut ovat olleet ihan supisuomalaisia äijiä. 
Totta kai bussikuskilla on varmasti paineensa noudattaa aikataulua jne. eikä aina voi olla hyvä päivä kenelläkään, mutta silti. Joskus pieni huomaavaisuus itseltä voi olla jonkun toisen päivän pelastus.

Samaisella bussimatkalla yksi ihana biisi alkoi soimaan päässä, pitkästä aikaa.
Sanat eivät tällä hetkellä sovi elämäntilanteeseeni juurikaan, mutta laulu on aivan ihana!!







"Metsä palaa rajan takana
minä vain nukun
aamulla kaduilla on savua
ja aurinko kutistuu

Sinä lähdit Pariisiin

sanoit olevasi onnellinen
tyttö on kaunis ja ystävällinen
minä vihaan häntä

Kukaan ei odota minua

miksi nousisin
mutta ennen uutta unta
soitat sittenkin

Menetin sinut kauan sitten

vedit hartiat korviin ja kävelit pois
tänä aamuna haluat unohtaa sen
ehkä olla niin kuin ennen
kysyt olenko leikannut hiukseni
olenko muuttunut
vieläkö soitan banjoa
iltaisin pimeän jälkeen
vieläkö soitan banjoa
iltaisin pimeän jälkeen

Möin banjoni pois

jo viime talvena
mutta laulan vielä
kuuntele tarkasti

Tämä on viimeinen laulu

jonka laulan sinulle
sen nimi on liian paljon
ja liian myöhään


Menetin sinut kauan sitten

vedit hartiat korviin ja kävelit pois
tänä aamuna haluat unohtaa sen
ehkä olla niin kuin ennen
kysyt olenko leikannut hiukseni
olenko muuttunut
vieläkö soitan banjoa
iltaisin pimeän jälkeen
vieläkö soitan banjoa
iltaisin pimeän jälkeen

Tämä on viimeinen laulu

jonka laulan sinulle
se loppuu kohta
kuuntele tarkasti

Menetin sinut kauan sitten

vedit hartiat korviin ja kävelit pois
tänä aamuna haluat unohtaa sen
ehkä olla niin kuin ennen
kysyt olenko leikannut hiukseni
olenko muuttunut
vieläkö soitan banjoa
iltaisin pimeän jälkeen
vieläkö soitan banjoa
iltaisin pimeän jälkeen
vieläkö soitan banjoa
iltaisin pimeän jälkeen"

-Scandinavian Music Group

2 kommenttia:

  1. Ihana arki-hyvänmielen-juttu tää bussikuskijuttu. Mä huomaan kanssa, että tuun tollaisista pikkujutuista vaan mielettömän hyvälle tuulelle! :) Ja se on oikeasti aika kiva, koska siitä tietää (kai?) ettei oo ihan paatunut?

    VastaaPoista
  2. :) Niin. Ei kai sitä täysin paatuneita vielä... Läheltä liippaa kumminkin ;) Hih.

    VastaaPoista