Hyvää torstaita ihmiset.
Tämä päivä tuntuu hiukan itseasiassa perjantailta (ts. viikonlopun alulta), ja ihan siitä syystä että Miehellä on huominen ja viikonloppukin vapaana! Jee!! Kivaa nähdä välillä muutoinkin kuin iltaisin parin tunnin ajan.
Aion olla rohkea ja sanoa sellaista mitä en yleensä sano siinä pelossa, että sen seurauksena alkaa paskaa tulla niskaan. Meillä menee hyvin.
Kas noin. Ei muuta kuin odottelemaan, että mitä tapahtuu seuraavaksi.. STOP tykkänään!!!!! Ei negatiivista energiaa nyt tähän!! Kiitos.
Meillä menee hyvin tarkoittaa myös sitä, että minulla menee hyvin pääkopan sisällä. Pitkästä aikaa jaksan uskoa tulevaisuuteen ja ajatella oikeasti, että kaikki järjestyy. Pitkästä aikaa on sellainen fiilis, että olen saanut kuitenkin elämältä paljon hyviä asioita. Välillä koen niin onnellisia hetkiä, että se hirvittää. Viimeksi kun tunsin olevani näin onnellinen, tapahtui kauheita.
Minulla ei ehkä ole olleet ne parhaat lähtökohdat elämään,
en ehkä ole elänyt elämääni samalla kaavalla kuin monet ihmisistä (kuten hankkinut koulutusta, vakituista duunipaikkaa, rivitalon pätkää ja Volvoa ennen lapsia), Mieskään ei ole aina ollut se unelmien prinssi kaksisuuntaisensa takia, mutta silti. Tällä hetkellä koen saaneeni elämältä juuri niitä asioita, joita olen toivonut ja enemmänkin. Minua on rakastettu. Juuri tällaisena hankalana, rikkinäisenä ja hurjalla tempperamentilla varustettuna ihmisenä. Se on loppupeleissä ainoa asia joka elämässä merkitsee jotakin, kun kaikki turha riisutaan pois.
Rakkaus voi siirtää vuoria ja tehdä mahdottomasta mahdollista.
Jep. Eiköhän tässä ollut paatoksellista tekstiä ihan riittämiin taas...pahoitteluni! :P
Ylläoleva kuva on muuten (asiasta kukkakeppiin) yksi lempikuvistani viime kesältä. <3
Minulta ei näköjään tule tänään mitään järkevää ulosantia, lopetan siis. Ja jos ei vielä tullut selväksi, niin Rakastakaa. Ihan sama ketä, mitä, missä ja milloin. Kuitti.
